Gnosis - Käsite ja Alkuperä

Aivan kuten tämän päivän sekä ikuisten aikojen auringon hurma, niin nousee myös menneiden aikojen gnosis ja julistaa uuden päivän alkaneeksi nykyaikojen eksyneille ihmisille.

Tämä sana ”GNOSIS” käsittää mielikuvan innostuneesta sekä intohimoa tuottavasta tiedosta, jota mysteerimäinen eliitti – itse itsensä valinneita ihmisiä – janoaa; tätä tietoa, joka on täysin erossa juttelusta, epämääräisestä spekulatiivisesta ja täysin pintakoreasta älyllisyydestä.

Sana ”GNOSIS” määrittelee kaikkien tieteiden tieteen sekä sen taiteen, joka on peräisin paljastetuista inspiraatioista, jotka nousevat taiteilijan yhdistäessä itsensä työhönsä yhtyen siten transendetaalisen ilmaisun kaksinaisuuteen. Olkoonkin että Gnosis ei ole filosofia, se on yhteys, joka liittää ihmisajatuksen historialliseen kehykseen ja tarjoaa myös tarkkoja ja loogisia vastauksia sanattomaksi tekevään ongelmaan OLLAKKO VAIKO EIKÖ OLLA, joka käy kamppailuaan jokaisen ajattelevan ihmisen tietoisuuden ja ajattelun kentällä.

GNOSIS ei varsinaisesti ole uskonto, ja silti se on avain todelliseen ”RELIGAREen”, joka on kaikkien uskonnollisten järjestelmien päämäärä riippumatta millä aikakaudella ja mihin ilmaisupaikkaan kyseinen järjestelmä syntyi.

Monet tarkoituksella tehdyt määritelmät ovat yrittäneet monopolisoida itselleen sitä todellista merkitystä, jolla ymmärrämme GNOSIKSEN tai GNOSTISMIN. Tämä tuo mukanaan tiettyjä ongelmia halutessamme puhua gnostisen ajatuksen kehityksestä itsessään johtuen pääosin siitä tosiasiasta, että monia luotettavia menneiden aikojen gnostiselle järjestelmälle rakennettuja dokumentteja ei ole enää olemassa, ja sen seurauksena tämä on ollut alkuperä monille ”seikkailumielisille” väittämille, joita jotkut tutkijat ovat julkaisseet ilman riittävää perustaa tälle väitteelle.

Sanakirjat korostavat sanan GNOSIS olevan kreikkalaista alkuperää ja tarkoittavan yleisellä tasolla TIETOA. Syvemmässä merkityksessä sana GNOSIS viittaa kuitenkin ”Modus Operandisiin”, joka selittää maailmankaikkeuteen sekä ihmiseen sen päähenkilönä liittyvät fyysiset ja metafyysiset ilmiöt.

Eklektiset – puolueettomat tutkijat – ovat aina väittäneen GNOSTISMIN olevan hyvin erikoislaatuinen ilmiö, joka liittyy ihmisen TIETOISUUDEN toimintaan sekä hänen yritykseensä selvittää mysteerit, jotka liittävät hänen olemassaolonsa luojaan sekä tästä yhteydestä peräisin oleviin ilmiöihin.

KRISTINUSKON GNOSTISMIN tieteellisellä tutkimuksella oli omat pioneerinsa: hra Chieslet 1600-luvulla, hra Beausbre ja hra Mosheimin 1700-luvulla. Kuitenkin vasta 1800-luvun alussa tämä tutkimus edistyi ja käsitti myös työn hra Hornilta, hra Neanderilta, hra Lewaldilta, hra Baurilta, jne.

Hra Jacques Matterin kirjoittama loistava työ nimeltä ”Histoire crítique du gnosticisme” (Pariisi 1828, uudelleen editoitu Strasbourgissa 1843) tunnettiin pitkään klassisena työnä Gnostilaisuudesta.

Kaikki nämä kirjailijat, samoin kuin monet muuta, ovat selittäneet meille, että ”jos gnostismi ei olisi muuta kuin kasa opillisia munauksia johtuen hereettisistä kristityistä ensimmäiseltä kolmelta vuosisadalta, kiinnostus siihen olisi puhtaasti arkeologinen. Se on kuitenkin paljon enemmän kuin tämä; gnostinen asenne ilmaantuu spontaanisti kaiken suoran ilmaisun ulkopuolella. Gnostismi on mystinen ideologia, jolla on taipumusta herätä henkiin yhä uudelleen Euroopassa sekä muualla maailmassa suurten ideologisten ja sosiaalisten kriisien aikaan.”

Hra Paul Masson Dursel itse sanoo Gnosiksesta: ”Meillä on gnosis, tämä siunattu tieto, silloin kun voimme erottaa absoluutin kaikessa sen syvyydessään siitä, mikä on suhteellista.”

Ranskalainen tutkija hra Serge Hutin sanoo: ”olkoonkin, että monet gnostikot puhuvat nykyaikaiselle ihmiselle hämmästyttävää kieltä ja näyttävät ainakin ensi katsomalta muodostavan yhtenäisen kokonaisuuden lukemattomista ryhmistä, niin pohjimmiltaan heidän asenteensa on hyvin moderni; he vaikuttavat ihmisiltä, jotka ovat huolissaan maailman kohtalosta ja etsivät ratkaisuja ongelmiin, jotka ympäröivät heitä.”

Muut käsitykset Gnosiksesta sanovat seuraavankaltaisia asioita: ”Gnosis oli pyhä tieto, jota maagit pitivät kiihkeästi salassa. Tämä tieto opetettiin esoteerisena opetuksena vain vihityille.”

Sana ”Gnostismi” osoittaa kieliopillisessa rakenteessaan järjestelmien idean tai suunnan niille, jotka ovat omistautuneet Gnosiksen opiskelulle.

Tämä Gnostismi viittaa kokonaisuuteen, selkeisiin ja tarkasti määriteltyihin perusasioihin, jotka voidaan näyttää todeksi suoralla mystisella kokemuksella: ” Kirous tieteellisestä ja filosofisesta näkökulmasta”, ”Aatami ja Eeva hepreankielisessä luomiskertomuksessa”, ”Perisynti ja karkotus paratiisista”, ”Nahuatl-Luciferin mysteeri”, ”Minä itsen kuoleminen”, ”Luovat voimat”, ”Salvados Salvandus esenssi”, ”Seksuaalimysteerit”, ”Sisäinen Kristus”, ”Maagisten voimiemme liekehtivä käärme”, ”Laskeutuminen helvettiin”, ”Paluu Eedeniin”, ”Luciferin lahja”…

Vain gnostiset opit, jotka sisältävät nämä yllämainitut ontologiset, teologiset sekä antropologiset perusteet, ovat osa autenttista Gnostismia.

Sana GNOSIS on siten synnyttänyt seuraavanlaisia muunnelmia:

PRE-GNOSTINEN: Adjektiivi, joka ulkoisesti viittaa autenttisen gnostismin kanssa äärimmäisen samankaltaisiin ajatusmalleihin, olkoonkin että Gnosiksen periaatteet eivät sisälly niiden perusrakenteeseen.

PROTO-GNOSTINEN: Alkava ja kehittyvä järjestelmä, joka pyrkii yhtymään gnostiseen lähteeseen.

Kun nämä kieliopilliset ja semanttiset selvitykset on saatu päätökseen, jatkamme tämän ”harvoille paljastetun” historiallisen ympäristön tutkimista. Erään kuuluisan tutkijan mukaan:

Gnostismin historia on onneksi rikastunut Nag Hammadin, Turfánin ja Qumranin löytöjen sekä päivittäin suuremman huomion ansiosta, jota kiinnitetään Idän perinteiselle ajatukselle.

Meillä nykyisin olevat gnostiset todistukset ovat tulleet eri ajoista ja paikoista. Ja mikä on tappio monille kirjailijoille, on päinvastoin etu meille, koska olipa sen alkuperä mikä tahansa, gnostinen todistus ilmaisee aina saman todellisuuden: TÄYDELLINEN YMMÄRRYS SIITÄ MIKÄ ON, sekä siitä mikä sallii meidän ymmärtää kaiken olemassaolon. Kaksi elementtiä osallistuu tähän ymmärtämiseen:

a) GNOSIS
b) Ilmaisu tai kertomus, jonka tämä Gnosis antaa itsestään.

Voimme teologisesti väittää gnostikon olevan henkilö, jolla on GNOSIS, Tieto. Mutta on selvää, että tämä Tieto on normaalien järjellisten analyysien tuolla puolen ja että tämän Tiedon alue on jokaisen henkilön loputon ja henkinen perehtyneisyys.

Toisaalta ”ilmiön etsijät” ovat edenneet erilaisella ja epätavallisella, arvokkaalla tavalla, mutta todellisuudessa he ovat olleet Gnostismin itsenäisen ja autenttisen käsityksen pääasiallinen eteenpäin työntävä voima. Siten he ovat mahdollistaneet Gnostismin uskonnollista historiaa koskevien tutkimusten, joita on ilmestynyt jo kolmekymmentä vuotta, rikkaan kukoistuksen.

Voimme siksi päätellä seuraavan väitteen, joka on hra Samael Aun Weorin sanoilla:

”Jos meillä on Muinaisten Mysteerien Gnosis, se johtuu siitä, että jotkut hyvin pyhät ihmiset onnistuivat – heidän opillisesta uskollisuudestaan johtuen – saavuttamaan Olemuksen paljastavan dynamismin.”

Siksi on ilmeistä, että missä tahansa missä ihminen on onnistunut saavuttamaan sisällään asuvan korkeimman todellisuuden, tuo olento on kyennyt havaitsemaan todellisen valon, joka säteilee tuosta Leibnizin kielellä ”Jumalaisen Monadin” muodostamasta muinaisesta lähteestä.

Tämä on syy, miksi muissa tilanteissa sanotaan:

Jana, Yana, Gnana tai Gnosis on Januksen tiede, eli Vihkimyksen tiedon tiede, Enoikionin tai näkijän tiede. Ja hänen nimensä variaatiot ovat sellaisia, että jokaisessa kielessä on yksi, kuten Jan, Chan tai Kan, Dan, Dzan, D’Jan, Jain, Jian, Ioan, Kwan-Swan, Thanos, Thoan, Chohan, kaikki samaa merkitseviä kuin hienovaraisin käsite planetaarisesta Hengestä, Saturnuksen Hallitsijasta, Nazadasta, Kabiirista sanan täydellisimmässä merkityksessä.

KABIIRIEN tai MAAGIKKOJEN aiheeseen liittyen – tietoisuuden tai OLEMUKSEN paljastavan tiedon avulla valaistuneet ihmiset – on ollut paljon spekulaatiota. Kärsivällisen lukijamme tyydytyksesi lainaamme seuraavia katkelmia:

”MAAGIKKO” on sana, joka juontaa etymologisesti juurensa sanoista MAGH tai MAHA, jotka tarkoittavat SUURI. MAHATMAlla – Suurella Sielulla – oli pappeja Intian VEDOJA edeltävinä aikoina. Sanalla ”MAAGI” käsitetään papit, jotka ymmärsivät esoteerisen tieteen.

On toisaalta hyvä tietää, että KRISTINUSKO – gnostiselle ajatukselle altistumisen jälkeen – löysi kehitykselleen noina aikoina gnostisista filosofeista ensimmäisen linnoitetun aseman.

Nasaretilaiset tunnettiin Pyhän Johanneksen baptisteina, ebiootteina sekä kristittyinä. Heidän uskomuksensa oli, että Messias ei ollut Jumalan Poika, vaan ainoastaan profeetta, joka halusi seurata Johannesta.

Origenes – kirja II, sivu 150 – huomasi, että ”on joitain ihmisiä, jotka sanovat Johanneksen olevan Vihitty – Kristus.”

Kun gnostisten ryhmien – jotka näkivät Jeesuksessa Logoksen ja Vihityn - metafyysiset käsitykset alkoivat tulla hyväksytyiksi, primitiiviset kristityt erosivat nasaretilaisista, jotka syyttivät Jeesusta Johanneksen opin turmelemisesta sekä Jordanian baptismin muuttamisesta. – Codex Nazaraeus II, sivu 109.

Työssään ANAHUACIN SALAINEN OPPI, Nykyajan Gnostismin puheenjohtaja-perustaja hra SAMAEL AUN WEOR selkeyttää gnostisen ajatuksen universaaliutta:

Vaikka on totta, että meidän täytyy ottaa huomioon jokaisessa gnostisessa järjestelmässä sen itämaiset hellenistiset elementit, mukaan lukien Persia, Mesopotamia, Syyria, Intia, Palestiina, Egypti, jne, emme koskaan saisi jättää huomiotta gnostisia periaatteita, jotka ovat havaittavissa indo-amerikkalaisten nahuoejen, atsteekkien, zapoteekkien, mayojen, chibchojen, inkojen, quechuojen, jne., jne., jne. hienovaraisissa uskonnollisissa kulteissa.

Puhuen erittäin rehellisesti ja suorasukaisesti voimme sanoa: Gnosis on tietoisuuden hyvin luonnollinen toiminto; a Philosophia Perennis et Universalis.

Ottamalla huomioon mitä kirjoitimme ylläolevissa kappaleissa sekä edeltävillä sivuilla lukija voi objektiivisesti päätellä selvän ja tarkan tosiasian, että Gnosis oli jo kristinuskoa edeltävä ja että se on, ilmestyksen elävänä perustana, myötäsyntyinen kaikille muinaisille kulteille maapallolla.

Gnosis on kaikessa, mistä löydämme yhtenäisen oppirakennelman, joka opettaa:

psykologisen itse-tuhoamisen, eli sen tuhoamisen mikä ei ole todellista, eli EGOn.
uusien psyykkisten rakennelmien luomisen sekä perustan tuolle luomiselle, kuten muinaisten keskiajan alkemistien tiede. Tämä tiede tuo symbolisen ”toisen syntymän” kuten Jeesus kertoi Nikodemukselle.
epäitsekästä ja jatkuvaa harjoitusta UHRAUTUMISEKSI veljemme, ihmisen, puolesta…

Täten omistaudumme jatkuvasti GNOSIKSEN käsitteen uudelleen arvioimiselle ja päivittämiselle, koska ihmisen ja hänen jumalaisen prototyyppinsä yhtymisen draama on ollut pysyvä etsintäretki halki historiallisen ajan ja paikan. Tämän vuoksi GNOSIS ei tule koskaan olemaan fanaattinen tai dogmaattinen, koska sen universaali luonne on syy sen ikuiselle sopeutumiselle kaikkiin kärsivän maailmamme paikkoihin sekä sykleihin, jotka muodostavat ajan.

Gnosiksen ansiosta mystiikasta tulee tieteellistä ja tieteestä tulee uskonnollista. Tällä tavalla voidaan ylittää pohjaton kuilu, jonka äly on luonut JUMALAKSI kutsumamme ja Luomakunnan keskushenkilönä pidetyn ihmisen välille.

On ilmeistä, että JINN tai GNOSTISEN tieteen lopullinen päämäärä on herättää kaikki loputtomat mahdollisuudet, jotka ovat latentteina ihmisessä. Tämä työ tunnetaan gnostisella erikoiskielelllä OLEMUKSEN SYVÄLLISENÄ ITSE-YMMÄRTÄMISENÄ.

Gnosis, jota vertauskuvallisesti esittää valaiseva tuli, herättää sielun syvästä unesta, johon se on vajonnut, ja tämä on syy erilaisten henkisen harjoittelun metodien käyttämiselle, jotka on suunnattu rikastamaan tai synnyttämään erityisiä TIETOISUUDEN ja SUPRATIETOISUUDEN tiloja.