Itse-Gnosis eli Henkilökohtainen Valaistuminen
Työssään ”Gnostilaiset Evankeliumit” rva Pagels tutustuttaa meidät gnostiseen pyrkimykseen Valaistumisen armoa kohti, jota ovat tarjonneet – muinaisista ajoista lähtien – monet patriarkat, lähettiläät, profeetat, pyhimykset sekä myös itse Messias, Jeesus Kristus, vuorisaarnassaan.
Gnostisella Liikkeellä on yhteisiä kohtia nykyisten Olemuksen tutkimisen metodien kanssa. Nämä yhteiset kohdat liittyvät psykoterapeuttisiin tekniikoihin. Sekä Gnostismi että psykoterapia perustuvat tiedolle, itsetuntemukselle, eli sisimmän havainnoinnille. Molemmat ovat yhtä mieltä seuraavasta asiasta: ilman itsetuntemusta henkilö tuntee olevansa impulssien ohjaama, joita hän ei ymmärrä. Valentinus esitti tämän tosiasian myytin avulla. Hän kertoo tavan jolla maailma syntyi viisauden, kaikkien olentojen äidin, lunastaessa sen omasta kärsimyksestään.
Neljä elementtiä – maa, ilma, tuli ja vesi –, jotka muodostavat maailman kreikkalaisten filosofien mukaan, ovat lopputulos viisauden kokemuksista. Siten maa ilmestyi epäjärjestyksestä, vesi kauhusta, ilma kipunsa lujittumisesta, ja tuli kuului kaikkiin näihin elementteihin, se oli sama kuin tietämättömyys pantuna piiloon näihin kolmeen kärsimykseen.
Tällä tavalla maailma syntyi kärsimyksestä. Kreikan sana ”pathos”, joka käännetään myös kärsimykseksi, tarkoittaa myös ’kokemuksen passiivista vastaanottajaa’, mutta ei tuon kokemuksen alulle panijaa. Valentinus tai yksi hänen seuraajistaan kertoo erilaisen version tuosta myytistä Totuuden Evankeliumissa: ”Tietämättömyys aiheutti tuskaa ja kauhua. Ja tuskasta tuli kiinteää kuin sumu siten, että ihmiset eivät voineet nähdä mitään. Tästä syystä kauhu on voimakas… Siksi monet ihmiset elävät unohduksessa, tai sanoakseni sen nykyajan käsitteillä, tiedostamattomuudessa.” Niillä, jotka eivät ole tietoisia omasta olemuksestaan, ei ole juuria. Totuuden Evankeliumi kuvaa sen painajaismaisena elämänä.
Ne, jotka elävät tuota painajaismaista elämää, kokevat kauhua ja hämmennystä, tasapainottomuutta ja epäilyä sekä jakautumista, ja he päätyvät monien illuusioiden ansaan. Siten nuo ihmiset, oppineiden painajaisen paraabeliksi kutsuman kappaleen mukaan, elävät ikään kuin olisivat syvässä unessa nähden levottomia unia. Voi olla olemassa paikka, jota kohti he pakenevat, tai he ovat vainonneet toisia ilman voimia tai he lyövät tai vastaanottavat iskuja itse, tai he ovat pudonneet korkeista paikoista tai he lentävät korkealla ilmassa, vaikka heillä ei edes ole siipiä. Joskus on taas niin, että ikään kuin ihmiset salamurhaisisivat heidät, vaikka kukaan ei jahtaa heitä, tai he itse tappavat naapurinsa tahraantuen heidän verestään. Kun kaikkia näitä asioita läpi käyvät ihmiset heräävät, he eivät näe mitään, he jotka olivat näiden kaaosten keskellä, koska he eivät ole mitään. Näin tapahtuu niille, jotka ovat työntäneet tietämättömyytensä itsestään taka-alalle kuin unen, niille jotka jättävät yöllä työnsä taakseen. Tämä on tapa, jolla kaikki ihmiset ovat toimineet, ikään kuin he olisivat unessa hetkellä, jolla he ovat olleet tietämättömiä. Ja tämä on tapa, jolla he saapuvat tietoon, ikään kuin he olisivat heränneet.
Gnostikot sanoivat, että tuollainen henkilö elää puutteellisuudessa – tyytyväisyyden vastakohdassa – koska puutteellisuus koostuu tietämättömyydestä: ”Samalla tavoin kuin tietämättömyys haihtuu jonkun ymmärtäessä oman tietämättömyytensä, tai samalla tavoin kuin pimeys katoaa valon ilmestyessä, samalla tavoin tyytyväisyys haihduttaa puutteellisuuden.” Tietämättömyys itsestään on yksi itsetuhon muoto. Vapahtajan Dialogin mukaan niiden, jotka eivät ymmärrä universumin elementtejä eivätkä itseään, kohtalona on itsensä tuhoaminen.
Jos ei ymmärrä kuinka tuli sytytettiin, polttaa itsensä, koska ei tiedä tulen alkuperää. Jos ei ymmärrä vettä, ei tiedä mitään. Jos ei ymmärrä kuinka puhaltava tuuli syntyi, tulee pyyhkäistyksi pois. Jos ei ymmärrä kuinka oma keho syntyi, tulee kuolemaan sen kanssa. Se joka ei ymmärrä kuinka hän tuli, ei ymmärrä kuinka hän lähtee…
Miten tai mistä tulisi etsiä tietoa itsestä? Monet gnostikot ovat samaa mieltä psykoterapian kanssa toisessa tärkeässä lähtökohdassa: molemmat tilat – ortodoksisen kristinuskon vastaisesti – joita psyyke kantaa sisällään sisällään ovat potentiaalisia sen itsevapautumiselle tai itsetuholle. Harvat psykiatrit olisivat eri mieltä Jeesuksen sanoista Tuomaksen evankeliumissa:
”Jos synnytät sen mikä on sisälläsi, se mitä sinulla on pelastaa sinut. Jos sinulla ei ole sitä sisälläsi, se mitä sinulla ei ole sisälläsi tappaa sinut.”
Tuollainen havainto kantaa ponnistuksen kautta hiljalleen seuraavaan kohtaan: ymmärrä se mikä on silmiesi edessä, ja se mikä on okkulttista paljastetaan sinulle. Kyseiset gnostikot tiesivät, että Gnosiksen etsiminen asettaa henkilön yksinäisyyteen, vaikeaan prosessiin, koska hänen täytyy taistella sisäistä vastustusta vastaan. Tätä Gnosiksen vastustamista kuvailtiin kiihkeänä haluna nukkua tai olla humalassa, eli pysyä tiedostamattomana. Tästä syystä Jeesus – joka sanoo tekstin toisesssa osassa: OLEN TIETO TOTUUDESTA – esittää, että hänen tullessaan maailmaan:
”Löysin heidät kaikki humalassa, enkä löytänyt ketään heistä janoisina. Sieluni kivisti ihmiskunnan lapsien puolesta, koska he ovat sokeita sydämistään eivätkä näe, sillä he tulivat maailmaan tyhjinä, ja he myös koettavat lähteä maailmasta tyhjinä. Mutta sillä välin he ovat humalassa.”
Tuomaksen evankeliumi varoittaa myös, että tieto itsestä tuo sisäisen sekasorron:
”Jeesus sanoi: Niiden jotka etsivät ei pitäisi lakata etsimästä ennen kuin he löytävät. Kun he löytävät, he ovat levottomia. Kun he ovat levottomia, he ihmettelevät suuresti, ja hallitsevat kaikkea.”
Samanlaisia varoituksia valaisevan itsetuntemuksen hankkimisesta tekee myös Nykyajan Gnosiksen perustaja ja puheenjohtaja hra Samael Aun Weor:
ITSE-GNOSIS eli GNOSTINEN TIETO OLEMUKSESTA voi epäilyksettä pelastaa meidät kiitos antropologisen tiedon Pneumasta tai Hengestä.
Tuntemalla itsensä voi saavuttaa samaistumisen oman Jumalaisen Olemuksensa kanssa.
Ymmärtäminen, että olet täysin sama kuin ”Oma Pneumasi tai Henkesi”, suora kokemus tiedon samaistumisesta siihen joka tietää, on sitä mikä täytyy määritellä ITSE-GNOSIKSEKSI.
Tämä merkillinen paljastus kutsuu meitä näennäisesti kuolemaan sisäisesti, jotta Olemus manifestoisi itsensä sisällämme.
Liikkuminen pois Olemuksesta, jatkaminen Egona sekä erossa olemisen harhaopissa, tarkoittaa sitä vastoin itsemme tuomitsemista maanalaiseen involuution ”Helvetin maailmoissa”.
Tämä selvä pohdinta johtaa meidät aiheeseen gnostisesta ”Vapaasta Tahdosta”. Vakavissaan oleva gnostikko on epäilemättä valittu, mutta ”a posteriori”.
Gnostisen kokemuksen avulla vilpitön kannattaja voi saavuttaa täysin sekä tiedon itsestään että Itseymmärryksen.
Itseymmärrys pitäisi ymmärtää kaikkien ihmisen loputtomien mahdollisuuksien harmonisena kehittymisenä.
Tässä ei ole kysymys epäluotettavasti jaellusta älyllisestä tiedosta eikä pelkästä vahvistamattomasta puhelusta tai kaksiselitteisestä juttelusta.
Kaikki se, mitä kerromme näissä kappaleissa, tulisi ymmärtää aitona, todellisena ja elävänä kokemuksena.
Gnostisissa suuntauksissa ei ole olemassa ”ortodoksisen ennaltamääräytymisen dogmaa”, joka sitoisi meidät surullisesti kapeaan käsitykseen Antropomorfisesta Jumalasta.
TIETO OLEMUKSESTA on järjen ylittävä liike, joka riippuu Olemuksesta ja jolla ei ole mitään tekemistä älyllisyyden kanssa.
Olemuksen ja ”minän” välillä oleva pohjaton kuilu on ylitsepääsemätön. Sen vuoksi Pneuma, Henki, tunnistaa itsensä, ja tämä tunnistaminen on itsenäinen toiminto, jota ei voi tehdä älyllisen nisäkkään subjektiivisen järjen kautta, joka on tehoton, riittämätön ja kauhistuttavan surkea tuollaisen päämäärän saavuttamiseen.
ITSETUNTEMUS, ITSE-GNOSIS edellyttää ”minän” tuhoamisen, mikä on edeltävä, kiireellinen ja lykkäämättömissä oleva työ.
Minä, Ego, on tehty subjektiivisten elementtien lisäyksistä ja vähennyksistä, epäinhimillisistä ja eläimellisistä, joilla on epäilemättä alku ja loppu.
Valitettavasti Esenssi, Tietoisuus, on vajonnut, ansassa, pulotettuna erilaisien elementtien sisällä, jotka muodostavat ”Minä itsen”, ”Egon”, ja jalostaa itseään kivuliaasti sen oman säilömisensä mukaan.
Esenssi, Tietoisuus, herää, valaistuu, vapautuu ”minän” hajottamisen avulla; silloin sen seurauksena tai luonnollisena tuloksena tulee ITSETUNTEMUS, ITSE-GNOSIS.
Oikealla paljastumisella on epäilemättä sen kumoamattomat, vääjäämättömät perustansa ”ITSE-GNOSIKSESSA”.
Gnostinen paljastus on aina välitön, suora, intuitiivinen; se jättää radikaalisti ulkopuolelle älylliset operaatiot, sillä ei ole mitään tekemistä aistitiedon kokemisen ja keräämisen kanssa.
Vaikka on totta että älykkyys, jota kutsutaan myös nimellä ”NOUS”, voi gnosiologisessa merkityksessään olla valaistuneen älykkyyden perusta, kieltäydymme ehdottomasti putoamasta turhaan intellektualismiin.
”NOUKSEN” (älykkyyden) ontologiset, pneumaattiset tai henkiset ominaispiirteet ovat täysin selviä.
Totuuden nimissä haluan juhlallisesti ilmoittaa Olemuksen olevan ainoa oikea olemassaolo, ja sen näkymättömyyden, sanoinkuvaamattoman ja kauhean Jumalaisen läsnäolon edessä se mitä kutsutaan ”minäksi”, Egoksi, Minä itseksi, Minäksi, jne. on vain ulkoista pimeyttä, itkua ja hammasten kiristystä. (Poimintoja teoksesta nimeltä ”Anahuacin salainen oppi”, kappale ”Gnostinen antropologia”.)
Selventääksemme tätä ydintä itse-Gnosiksesta tai itsevalaistumisesta sallikaamme hra Samael Aun Weorin kuvata, kuinka niin kutsuttu psyykkinen kehitys toimii ihmisessä:
Jokainen aistimus on yksinkertainen muutos psyykkeen tilassa. Luonnon ja Ihmisen jokaisessa kuudessa perusulottuvuudessa on aistimuksia, ja niitä kaikkia seuraa psyykkeen yksinkertainen muutos. Kokemamme aistimukset jättävät aina jälkensä muistiimme. Meillä on kahdentyyppistä muistia: henkistä ja eläimellistä.
Ensimmäinen säilyttää muistoja aistimuksista, jotka on koettu Avaruuden Korkeammissa Ulottuvuuksissa. Toinen säilyttää muistoja fyysisistä aistimuksista. Muistot aistimuksista muodostavat havainnot. Jokainen fyysinen tai psyykkinen havainto on oikeasti muisto aistimuksesta. Muistot aistimuksista ovat järjestäytyneet ryhmiksi, jotka yhdistyvät tai erottautuvat, vetävät puoleensa tai hylkivät.
Aistimukset ovat polarisoituneet kahdeksi täydellisesti rajatuksi virraksi. Ensimmäinen viittaa aistimusten luonteeseen. Toinen viittaa aistimusten vastaanottamisen aikaan. Erilaisten aistimusten koko summa, muuttuneena Yhteiseksi Syyksi, heijastuu ulkoisesti objektina. Tämän vuoksi sanomme että tämä puu on vihreä, korkea, matala ja sillä on miellyttävä, epämiellyttävä tuoksu, jne. Havainnon tapahtuessa Astraali- tai Mentaalimaailmassa sanomme: tällä objektilla tai subjektilla on nämä ominaisuudet, tämä väri, jne. Tässä viimeisessä tapauksessa aistimusten koko summa on sisäinen ja sen heijastus on myös sisäinen, se kuuluu Neljänteen tai Viidenteen tai Kuudenteen ulottuvuuteen, jne. Havaitsemme fyysiset havainnot fyysisillä elimillä ja psyykkiset psyykkisillä elimillä. Samalla tavalla kuin meillä on fyysiset havaintoaistit, meillä on myös psyykkisen havaintoaistit. Jokaisen joka seuraa Vihkimyksen polkua täytyy kehittää nämä psyykkiset aistit.
Käsitteet muodostetaan aina muistoilla havainnoista. Täten uskontojen Suurten Vihittyjen perustajien välittämät käsitteet juontuvat heidän psyykkisten havaintojensa transendentaaleista muistoista.
Havaintojen muodostuminen johtaa sanojen muodostumiseen sekä kielen ilmaantumiseen. Sisäisten havaintojen muodostuminen johtaa mantrisen kielen muodostumiseen sekä Vihittyjen ja Enkelien puhuman Kultaisen Kielen muodostumiseen.
Kielen olemassaolo on mahdotonta silloin kun ei ole käsitteitä, ja käsitteitä ei ole silloin kun ei ole havaintoja. Ne jotka heittelevät ilmaan sisäisten maailmojen käsitteitä havaitsematta niitä koskaan vääristävät yleensä todellisuutta, vaikka tekevät niin hyvillä tarkoituksilla.
Psyykkisen elämän perustasoilla monia aistimuksia ilmaistaan huudoilla, ulvomisilla, äänillä, jne., jotka ilmaisevat iloa ja kauhua, mielihyvää tai kipua. Tämä tapahtuu fyysisessä maailmassa sekä myös Sisäisissä Maailmoissa.
Kielen ilmaantuminen edustaa muutosta Tietoisuudessa. Siten myös oppilaan jo alettua puhua Universaalia Komista Kieltä Tietoisuudessa on tapahtunut muutos.
Vain Käärmeen Universaali Tuli sekä reinkarnoituvan Egon hajottaminen voi saada aikaan tuon muutoksen.
Käsite ja sana ovat yksi ja sama substanssi. Käsite on sisäinen ja sana on ulkoinen. Tämä prosessi on samanlainen kaikilla Tietoisuuden tasoilla sekä kaikissa Avaruuden ulottuvuuksissa. Ajatukset ovat ainoastaan abstrakteja käsitteitä. Ajatukset ovat paljon laajempia käsitteitä ja kuuluvat henkisten arkkityyppien maailmaan. Jokainen fyysisessä maailmassa olemassa oleva asia on kopio noista arkkityypeistä. Samadhin aikana Vihitty voi vierailla henkisten arkkityyppien maailmassa astraali- tai yliastraalimatkoillaan.
Transendentaalien aistimusten ja tunteiden mystistä sisältöä ei voi ilmaista arkikielellä. Sanat voivat ainoastaan muistuttaa niitä, viitata niihin. Itse asiassa ainoastaan Luonnon Kuninkaallinen Taide voi määritellä näitä korkeita ja transendentaaleja tunteita. Kuninkaallinen Taide tunnettiin jokaisessa käärmesivilisaatiossa. Egyptin ja Meksikon pyramidit, tuhatvuotinen Sfinksi, muinaiset monoliitit, pyhät hieroglyfit, Jumalten patsaat jne. ovat arkaainen todistus Kuninkaallisesta Taiteesta, joka puhuu ainoastaan Tietoisuudelle ja Vihittyjen korville.
Vihitty oppii tätä Kuninkaallista Taidetta mystisen ekstaasin aikana.
Avaruus ja sen ominaisuudet ovat herkän vastaanottavaisuutemme muoto. Voimme todistaa tämän kyetessämme chakrojen kehittymisen kautta havaitsemaan koko Avaruuden sen neliulotteisessa muodossaan kolmiulotteisen muodon sijaan, johon olemme tottuneet.
Maailman ominaispiirteet muuttuvat psyykkisten elinten muuttuessa. Chakrojen kehittyminen saa maailman muuttumaan Vihitylle. Chakrojen kehittymisellä poistamme mielestämme havaintojen subjektiivisen elementin. ”Subjektiivinen” on sitä, millä ei ole todellisuutta. ”Objektiivinen” on sitä, mikä on Henkistä, Todellista.
Sisäisen kurin avulla saavutetun chakrojen heräämisen myötä tapahtuu psyykkisten ominaisuuksen kasvu. Uutuus psyykkisellä alueella pimentää muutokset, jotka tapahtuvat samanaikaisesti fyysisen maailman havainnoinnissa.Uusi tunnetaan, mutta Vihitty ei kykene loogisesti ja aksiomaattisesti määrittelemään tieteellistä eroa vanhan ja uuden välillä. Tuon kyvyttömyyden tulos on täydellisen käsitteellisen tasapainon puute. Sen vuoksi on kiireellistä saavuttaa käsitteellinen tasapaino, jotta Vihittyjen opillinen kuvaus täyttäisi tarkoituksensa asianmukaisesti. Tietoisuuden muutos on esoteerisen kurin todellinen päämäärä.
Tarvitsemme kosmista Tietoisuutta: tämä on Tietoisuuden aisti Kosmoksesta; tämä on Universumin elämä ja järjestys.
Kosminen Tietoisuus synnyttää uuden tyyppisen älykkyyden: Valaistuneen Älykkyyden. Tämä kyky on tyypillistä Yli-ihmisille. Tietoisuutta on kolmenlaista. Ensinnäkin yksinkertainen Tietoisuus. Toiseksi yksilöllinen itsetietoisuus. Kolmanneksi Kosminen Tietoisuus. Eläimillä on ensimmäinen, älyllisellä eläimellä nimeltään ihmisellä on toinen, Jumalilla on kolmas.
Noiden Kosmisen Tietoisuuden vastaanottamiseen valmistautuneiden yksilöiden luonteenomaisin piirre on, että he katsovat maailmaa Mayana (illuusiona). Heillä on tunne, että maailma, kuten ihmiset sen näkevät, on ainoastaan illuusio, ja he etsivät Suurta Todellisuutta, Henkistä, Totuutta, sitä mikä on illuusion tuolla puolen. Jotta Kosminen Tietoisuus syntyisi ihmisessä, on välttämätöntä antautua täysin Henkiselle, Sisäiselle.
Samael Aun Weorin aiemmat sanat viittaavat ihmisen kosmisen tietoisuuden etsimiseen, ja nuo sanat löytävät teologisen viittauksen tri Serge Hutinin ilmaisemista sanoista tutkielmassaan nimeltä ”Gnostikot”, josta voimme lukea seuraavat kappaleet:
Ei ole väliä johtuuko pelastuminen jumalaisesta Vapahtajasta vai ei, koska pelastava Gnosis sallii sielun nähdä vilaukselta pimeydelle alistumisensa päättymisen: sielu kykenee nousemaan taivaasta taivaaseen saavuttaakseen Valon, jolle sielu kuului aluperin. Gnosis on muistuma: se saa valitut muistamaan ensimmäisen tilansa ja auttaa heitä saamaan takaisin heidän ylimateriaalisen ja ylimaallisen tilansa.
Jos sinut on tehty elämästä ja valosta ja ymmärrät tämän olevan olemuksesi, silloin palaat takaisin elämään ja valoon.
Olette kuolemattomia alusta alkaen, olette ikuisen elämän olentoja, ja toivotte osallistuvanne kuolemaan ajaaksenne sen ulos ja hajottaaksenne sen, jotta kuolema kuolee teissä ja teidän vuoksenne. Koska jos hajotatte Kosmoksen ilman että se hajottaa teitä, hallitsette koko luomista ja mitä tahansa rappioitumista.
Valon vastaanottava ihminen ”erottaa itsensä” pahoista intohimoista, joiden kanssa hän oli sekoittunut.
Gnosis on tieto polusta korkeuksiin, ja sillä on välineet kulkea tuota polkua. Ihminen voi kuitenkin päästä korkeuksiin ainoastaan, jos hän ymmärtää olevansa pieni kokonainen maailma; ihminen on mikrokosmos, joka on muodostunut kaikista makrokosmoksessa ilmenevistä voimista ja substansseista; ihminen on tehty aineesta, mutta ihminen sisältää myös Logoksen, jumalaisen elävän Hengen, joka hallitsee Kosmoksen korkeampia alueita.
Yksi Gnosiksen luonteenomaisimmista myyteistä kertoo sielun nousemisesta planetaaristen kehien läpi: Gnostismi kehittelee tuota teemaa valaistuneen ihmisen noususta hänen alkuperäistä isänmaatansa kohti (joko hengessä, tämän elämän aikana tai kuoleman jälkeen) useilla tavoilla. Gnostikko on aina ihminen, joka haluaa paeta maallisen maailman kohtalokkuudesta saadakseen takaisin kirkkaan tilansa, joka hänellä oli ennen putoamistaan.
Koko tämä sielun matka etsimässä omaa alkuperäistä valoaan on epäilemättä vakio gnostisissa primitiivisissä teksteissä. Muinainen Gnosis esitti aina, että saavutettuaan itse-Gnosiksen tai syvällisen pelastumisen ihmisolento astuu jakamaan enkelimäisen tai jumalaisen sukuperän. Tri Serge Hutin antaa meille tietoa tästä aiheesta seuraavissa kappaleissa:
Tiedon avulla gnostikko voi avata tien alempien maailmojen läpi saavuttaakseen Valon valtakunnan, korkeimman Jumalallisuuden.
Vaikka Kristillinen Gnostismi esittelee ajatuksen historiallisesta lunastuksesta, tämä pelastus voidaan itse asiassa löytää olemassaolon ja historian alkuperästä: kosmoksessa vankeina olevat valopilkut vapautetaan vankiloistaan; ihmisen kohtalo liittyy olennaisesti maailman kohtaloon. Henkisillä tai ”pneumaattisilla” ihmisillä (kreikan kielen pneumasta, hengestä) on sisällään ylhäältä tullut kirkas kipinä. Nämä pelastetaan välttämättä, koska heidän sisällään olevan henkisen elementin täytyy väistämättä palata takaisin taivaalliseen alkuperäänsä.
Lainaamme tässä kappaletta Tuomaksen kirjasta:
Onnittelut niille, joita on vainottu ja aliarvioitu Herran teihin laittaman rakkauden vuoksi. Onnittelut niille, jotka itkevät ja ovat murheellisia… sillä teidät vapautetaan kaikista kahleista ettekä te enää jää lihaan, vaan te jätätte unohduksen nyörit; teidät valitaan ja te löydätte levon, ja sekasorto ja itku jäävät taaksenne.
Rotuni tulee Aiemmin Eläneestä ja palaa valtakuntaan, josta se on tullut – sanoo Valentinuksen aforismi.
Valitut muodostavat jumalaisen rodun.
Ja ne jotka ovat mysteerien arvoisia, jotka asuttavat sen mikä on Sanoinkuvaamaton…, he ovat… sen jäseniä, joka on Sanoinkuvaamaton.
Ne jotka tapaavat minut eivät voi muuta kuin hämmästyä. Koska olen toisesta rodusta. Koska totuuden Isä ei ole unohtanut minua. Ja Hän on lunastanut minut alusta alkaen.
Jokaisen täydellisistä on määrä ruumiillistua Jeesuksen henkilöön:
Hän on minussa, ja minä olen hän.
Täydellisten olentojen pelastuminen saavutetaan lähes automaattisesti:
Pleromaan ei astuta työn vuoksi, vaan sieltä lähetetystä siemenestä, kuin pienestä lapsesta, tulee täydellinen täällä.
On olemassa kaksi suurta ihmisrotua: ne jotka tietävät, ja ne jotka ovat uponneet tietämättömyyteen.
Vain ”henkiset”, jotka on varustettu luonnollisella sukulaisuudella korkeamman maailman kanssa, voivat kuoleman jälkeen avata kaikki näkymättömän maailman portit ja kulkea vapaasti kaikkien ”verhojen” ja kaikkien ”ovien” lävitse. Materialisteilla, ”hilicoilla” on kuitenkin niin syvä sukulaisuus pimeän maailman kanssa, että he eivät voi lähteä pois sieltä.
Tietyt gnostikot – esimerkiksi Valentinuksen koulukunta – esittelee toisenlaiset ihmiset, jotka ovat henkisten – joista on määrä tulla enkeleitä, arkkienkeleitä, jumalia ja kuninkaita transendentaalisessa maailmassa - ja ”hilicojen” välille – joita ei periaatteessa voi pelastaa, koska he ovat niin tiukasti ankkuroituneita materiaan. He ovat fyysikkoja, joita luonnehtii välissä oleva periaate: heidät on varustettu vapaalla tahdolla, ja he voivat saavuttaa pelastumisen oikeudenmukaisuuden harjoittamisen avulla.
On asiaankuuluvaa painottaa, että suurin osa gnostikoista on hyvin optimistisia heidän sielujensa pelastumisesta: alempien ihmisten, ”hilicojen”, kohtalo on epätoivoinen, mutta ainoastaan tässä inkarnaatiossa; ja ”hilicolle” ei ole olemassa estettä tulla psyykkiseksi, ja vielä enemmän, tulla ”henkiseksi” tulevassa maallisessa elämässä. Yleisesti ottaen gnostikot uskovat reinkarnaatioon.
Tämä on ilmiselvästi syy, miksi hra Samael Aun Weor painottaa että kaikki, jotka onnistuvat kehittämään sisällään itse-Gnosiksen, Valaisevan Kosmisen Tietoisuuden, muodostavat valikoidun ryhmän, joka muodostaa salaisesti sen mitä hän kutsuu Solaarisen Ihmiskunnan Tietoiseksi Kehäksi.
Kun Brahmaninen tuli on valaissut vihityn, hän astuu Ihmiskunnan Esoteeriseen tai Salaiseen Kehään. Tuosta kehästä löydämme sanoinkuvaamattoman perheen, jonka muodostavat nuo muinaiset Hierofantit, jotka tunnetaan maailmassa Avatareina, Profeettoina, Jumalina, jne. Tämän huomattavan perheen jäseniä on kaikissa ihmiskunnan kehittyneissä roduissa. Nämä olennot ovat buddhalaisuuden, taoismin, kristinuskon, sufismin jne. perustajia. Oikeastaan näitä olentoja on harvassa, mutta siitä huolimatta että heitä on niin harvoja, he ovat itse asiassa ihmiskunnan ohjaajia ja johtajia.
Lue lisää aiheesta gnostisen seuran sivulta Gnosis ja gnostilaisuus