Eklektiset - puolueettomat tutkijat - ovat aina väittäneen GNOSTISMIN olevan hyvin erikoislaatuinen ilmiö, joka liittyy ihmisen TIETOISUUDEN toimintaan sekä hänen yritykseensä selvittää mysteerit, jotka liittävät hänen olemassaolonsa luojaan sekä tästä yhteydestä peräisin oleviin ilmiöihin.

KRISTINUSKON GNOSTISMIN tieteellisellä tutkimuksella oli omat pioneerinsa: hra Chieslet 1600-luvulla, hra Beausbre ja hra Mosheimin 1700-luvulla. Kuitenkin vasta 1800-luvun alussa tämä tutkimus edistyi ja käsitti myös työn hra Hornilta, hra Neanderilta, hra Lewaldilta, hra Baurilta, jne.

Hra Jacques Matterin kirjoittama loistava työ nimeltä ”Histoire crítique du gnosticisme”

 

(Pariisi 1828, uudelleen editoitu Strasbourgissa 1843) tunnettiin pitkään klassisena työnä Gnostilaisuudesta.

Kaikki nämä kirjailijat, samoin kuin monet muuta, ovat selittäneet meille, että ”jos gnostismi ei olisi muuta kuin kasa opillisia munauksia johtuen hereettisistä kristityistä ensimmäiseltä kolmelta vuosisadalta, kiinnostus siihen olisi puhtaasti arkeologinen. Se on kuitenkin paljon enemmän kuin tämä; gnostinen asenne ilmaantuu spontaanisti kaiken suoran ilmaisun ulkopuolella. Gnostismi on mystinen ideologia, jolla on taipumusta herätä henkiin yhä uudelleen Euroopassa sekä muualla maailmassa suurten ideologisten ja sosiaalisten kriisien aikaan.”

 

         CORPUS GNOSTICUM

     

2/9