ITSE-GNOSIS ELI HENKILÖKOHTAINEN VALAISTUMINEN

Työssään ”Gnostiset Evankeliumit” hra Pagels tutustuttaa meidät gnostiseen pyrkimykseen Valaistumisen armoa kohti, jota ovat tarjonneet - muinaisista ajoista lähtien - monet patriarkat, lähettiläät, profeetat, pyhimykset sekä myös itse Messias, Jeesus Kristus, vuorisaarnassaan.

Gnostisella Liikkeellä on yhteisiä kohtia nykyisten Olemuksen tutkimisen metodien kanssa. Nämä yhteiset kohdat liittyvät psykoterapeuttisiin tekniikoihin. Sekä Gnostismi että psykoterapia perustuvat tiedolle, itsetuntemukselle, eli sisimmän havainnoinnille. Molemmat ovat yhtä mieltä seuraavasta asiasta: ilman itsetuntemusta henkilö tuntee olevansa impulssien ohjaama, joita hän ei ymmärrä. Valentinus esitti tämän tosiasian myytin avulla. Hän kertoo tavan jolla maailma syntyi viisauden, kaikkien olentojen äidin, lunastaessa sen omasta kärsimyksestään.

Neljä elementtiä - maa, ilma, tuli ja vesi -, jotka muodostavat maailman kreikkalaisten filosofien mukaan, ovat lopputulos viisauden kokemuksista. Siten maa ilmestyi epäjärjestyksestä, vesi kauhusta, ilma kipunsa lujittumisesta, ja tuli kuului kaikkiin näihin elementteihin, se oli sama kuin tietämättömyys pantuna piiloon näihin kolmeen kärsimykseen.

Tällä tavalla maailma syntyi kärsimyksestä. Kreikan sana ”pathos”, joka käännetään myös kärsimykseksi, tarkoittaa myös 'kokemuksen passiivista vastaanottajaa', mutta ei tuon kokemuksen alulle panijaa. Valentinus tai yksi hänen seuraajistaan kertoo erilaisen version tuosta myytistä Totuuden Evankeliumissa: ”Tietämättömyys aiheutti tuskaa ja kauhua. Ja tuskasta tuli kiinteää kuin sumu siten, että ihmiset eivät voineet nähdä mitään. Tästä syystä kauhu on voimakas… Siksi monet ihmiset elävät unohduksessa, tai sanoakseni sen nykyajan käsitteillä, tiedostamattomuudessa.” Niillä, jotka eivät ole tietoisia omasta olemuksestaan, ei ole juuria. Totuuden Evankeliumi kuvaa sen painajaismaisena elämänä.

1/17