Ne, jotka elävät tuota painajaismaista elämää, kokevat kauhua ja hämmennystä, tasapainottomuutta ja epäilyä sekä jakautumista, ja he päätyvät monien illuusioiden ansaan. Siten nuo ihmiset, oppineiden painajaisen paraabeliksi kutsuman kappaleen mukaan, elävät ikään kuin olisivat syvässä unessa nähden levottomia unia. Voi olla olemassa paikka, jota kohti he pakenevat, tai he ovat vainonneet toisia ilman voimia tai he lyövät tai vastaanottavat iskuja itse, tai he ovat pudonneet korkeista paikoista tai he lentävät korkealla ilmassa, vaikka heillä ei edes ole siipiä. Joskus on taas niin, että ikään kuin ihmiset salamurhaisisivat heidät, vaikka kukaan ei jahtaa heitä, tai he itse tappavat naapurinsa tahraantuen heidän verestään. Kun kaikkia näitä asioita läpi käyvät ihmiset heräävät, he eivät näe mitään, he jotka olivat näiden kaaosten keskellä, koska he eivät ole mitään. Näin tapahtuu niille, jotka ovat työntäneet tietämättömyytensä itsestään taka-alalle kuin unen, niille jotka jättävät yöllä työnsä taakseen. Tämä on tapa, jolla kaikki ihmiset ovat toimineet, ikään kuin he olisivat unessa hetkellä, jolla he ovat olleet tietämättömiä.

Jos ei ymmärrä kuinka tuli sytytettiin, polttaa itsensä, koska ei tiedä tulen alkuperää. Jos ei ymmärrä vettä, ei tiedä mitään. Jos ei ymmärrä kuinka puhaltava tuuli syntyi, tulee pyyhkäistyksi pois. Jos ei ymmärrä kuinka oma keho syntyi, tulee kuolemaan sen kanssa. Se joka ei ymmärrä kuinka hän tuli, ei ymmärrä kuinka hän lähtee…

2/17